Elämme kiireisiä aikoja. Jotkut puhuvat suuresta muutoksesta, joka seuraisi silloin, kun toiset uskovat maailmanloppuun. Toiset taas eivät usko kumpaankaan. Nojaa. Jokatapauksessa tällainen luonnollinen tasapaino olisi aivan suotavaa saavuttaa. Tapahtui se sitten massatragediana, jossa ihmisiä kuolee, tai jonain korkeampana tietoisuutena ihmisten tajunnassa. Nimenomaan tajunnassa. EI konkreettisessa maailmassa. Tietoisuus on hitaasti ajateltuna ehkä loogisin vaihtoehto ja siihenkin voivat vaikuttaa pitkälti se, miten ihminen kokee nykyajan maailman. Materialisteille voisi tässä kohtaa tulla tiukan valinnan paikka. Elämme harjoitusaikoja ja nyt olisi kaikkien syytä vastustaa kiusausta suurkuluttamisen suhteen.

Oikeastaan se, mistä tulin kirjoittamaan, liittyy nykyiseen työpaikkaani. Teen töitä puhelinmyynnin parissa ja myyn tällä hetkellä Autoliiton jäsenyyksiä. Korvaani on kantautunut useiden ihmisten taholta seuraavat lausahdukset: "Ei se vaikuta mihinkään.", "En usko, että ne saa mitään muutosta aikaseks.", "Toi on turha." jne. Listaa voisi äärettömiin jatkaa. Niin mielikuvituksellisia juttuja olen kuullut. ^^

Se, mitä haen takaa, on ihmisten usko tulevaisuuteen. Mihin se on kadonnut? Ihmiset ovat juurtuneet niin kiinni tähän, juuri nyt meneillään olevaan sekuntiin, etteivät he muista suurien maailmanihmeiden rakentuneen satojen vuosien kuluessa. EI päivässä. Ihminen, joka ei usko autoliittoon, ilmeisesti kuvittelee muutoksien autoilun suhteen tapahtuvan päivässä, viikossa, kuukaudessa. Jotkut luultavasti uskovat, että siihen voi mennä vuosia. Toiset taas luultavasti hyväksyvät sen faktan, että muutos ei tapahdu ilman kaikkien yhteistä panostusta, joten liittyvät siksi, että voivat itse hyödyntää edut, taikka sitten vain hyvän asian puolesta. (onko autoilu hyvä asia, kaksipiippuinen juttu, jos autoilusta saatavia veroeuroja hassattaisiin joukkoliikenteeseen, voisi tilanne olla parempi, enkä tukisi tätä "saastuttavaa" kulkutapaa..), noh, jokatapauksessa edellämainitsemani autoliittojuttu oli vain esimerkki.

Ihmiset siis valittavat, ettei mikään muutu. Toisaalta heitä ei kiinnosta siksikään, etteivät rahalliset edut hyödytä heitä. Tähän liittyy vahvasti myös se, ettei koko autoliitto ensinkään hyödytä, koska mitään ei tapahdu. Mitäänhän ei tapahdu, jos ihmiset eivät tee asioille mitään. Nykyaikaisessa maailmassa, meidän suomessammekin, on mahdollista vaikuttaa asioihin. Joko hyvällä tai pahalla. Jos kansan yhteiskieli ei toimi sillä tavoin, miten laki vaatii (äänestykset sun muut, jos oletetaan, että sohvallavalittajat toimisivat sen mukaan, mistä valittavat.), niin pitää siirtyä rankempiin keinoihin. Esimerkiksi koko duunarikansaa koskeva suurlakko voisi olla hyvä lääke, jolla voitaisiin kiristää oikeuksia. Tällöin saataisiin ehkä ihmisiin, jotka ajavat köyhien asiaa, liikettä, heidän ääntään kuuluville jne. Yhteistyö on voimaa. Yksilö ei ole juuri  mitään. Hänellä on vain ajatuksensa.

Huvittavinta koko tilanteessa on se, miten moni näkee täällä tapahtuvat vääryydet. Silti, siltikään kukaan ei tee asioille mitään. Kukaan ei äänestä, kukaan ei kerää kapinajoukkoa, jolla tehdä lakko, kukaan ei seisahdu, kukaan ei tee mitään. Koska, kaikki kuvittelevat, ettei mikään auta. Silti, silti nämä ihmiset, jotka eivät ole valmiita tekemään mitään, valittavat huonoa elämää baarissa kaljatuopin äärellä, kompensoivat ahdistunutta olotilaansa katsomalla Bigbrotheria ja toteamalla, että jollakin menee vieläkin huonommin. Miksi te ette hyvät ihmiset tee mitään, jos kerran haluatte valittaa? Mihin usko tulevaisuuteen on kadonnut? Se, mihin ennen uskottiin ja mikä toimi suurissa ideoissa voimavarana..

Se, mitä minä teen tällä hetkellä. Muunmuassa puhun näistä asioista, kun myyn sitä autoliittoa, kirjoitan romaania, jota yritän saada kuumeisesti lävitse, puhun yksilöille itsellensä ja annan ajattelemisen aihetta, kirjoitan tänne ja ajattelin jopa kokeilla äänestämistä. Uskon siis tekeväni paljonkin, mutta, en kuitenkaan voi yksilönä tehdä paljoakaan enempää. En ole uskottava. Tarvitsen teitä, hyvät ihmiset, jotka koette, että elämä kohtelee kaltoin, avuksi. Yhdessä voimme tehdä jotain ja muuttaa maailmaa. Minä en pysty siihen yksin. En sanoillani, en teoillani. Teidän avullanne vain. Teidän sanoillanne ja teoillanne, mukaanlukien omani.

Käykää siis äänestämässä, kertokaa ihmisille faktoja, jotka itsekin tiedätte faktoiksi, älkääkä pelätkö olla omia itseänne.

Tällaista tänään.

-Sus