Iltojen iloa.

 

Olen jo kauan tällaista sivustoa etsiskellyt ja törmäsin tähän vahingossa. Lasken siis suurta painolastia sydämeltäni, kun saan kirjoittaa asioita niin, että niitä voivat myös muut lukea.

Olen itse elämää lähinnä perherakennelmien suhteen nähnyt monellakin tapaa. On ollut rikkinäistä (oma perheeni), alkoholistiperhettä, "idylli"perhettä ja paljon muitakin. Myös entisen työni puolesta törmäsin monenlaisiin.

Minä itse koen tällä hetkellä tapahtuvat asiat liian nopeana etenemisenä. Joko elän jäljessä kelloista, en osaa mukautua nykyelämän malleihin, tai sitten olen muuttunut radikaalisti. Olen kuitenkin noiden perhe-elämien suhteen huomannut lähes väistämättä saman raadollisuuden: Yksikään ei ole aidosti onnellinen. Miksi?

Omakohtainen kokemus on se, että osapuolilta puuttuu tietoisuus. He eivät tiedä, mitä ovat, keitä ovat, mistä ovat tulleet ja minne menevät? Onko elämä vain henkäys kahden mustan, armottoman syvyyden välissä, vai odottaako kuoleman jälkeen ihmistä paratiisi? Miksi miettiä tuollaisia, jos ei tiedä edes omaa asemaansa tässä suuressa kokonaisuudessa, vaan asettuu ennemmin valmiiseen muottiin, joka on pohjustettu jonkun toisen tarpeita tyydyttämään. Tämähän on pidemmän päälle mietittynä faktaa. Miksi kirjoitin noin, johtuu siitä, että olen kulkenut osan tuosta tiestä ja onnekseni en vääntänyt kuitenkaan perhettä, kun nuorikin vasta olen.

Mitä sitten on tietoisuus? Tietoisuus on sitä, että myöntää asioiden ulottuvan myös konkreettisuuden ulkopuolelle. Suhtautuu avoimin mielin kaikkeen. Ei pidä mitään mahdottomuutena ja myöntää oman tiedottomuutensa. Sanoisinko näin, että mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät ja mitä vähemmän huomaat tietäväsi, sitä enemmän huomaat olevasi onnellinen. Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta myös tajunnan selkeä laajeneminen tietämättömiin astraaleihin poistaa sitä. Selviää, että on mahdollisuus, että tämä maanpäällinen elämä on vain välimuoto koko totuuden välissä. Kenties täällä opitaan jotain, mitä tarvitaan seuraavassa tietoisuudessa. Elämä on ikuinen palapeli, jolle vain harvat löytävät kokonaan ratkaisun.

Nykyajan maailma yrittää sulkea pois vaihtoehdon valita. Valinnat, joita teet, perustuu järjestelmän sisällä oleviin asioihin. Voit valita, ostatko mersun vai wolkkarin, mutta et voi valita, asutko metsässä elämällä kädestä suuhun. Voit myös valita, juotko viinaa vai kaljaa, muttet voi valita, poltatko kannabista, vai syötkö muutaman madonlakin. Näin lain ja yleisten olettamusten mukaan. Ja näin on luultavasti siksi, etteivät omat, omaan onnellisuuteesi vaikuttavat valinnat hyödytä jotakuta suurempaa tahoa. Ehkä loppupeleissä vain yhtä ihmistä.

Nykyajan kansa on sätkynukketeatteria parhaimmillaan. Heille kerrotaan "totuus", joka uskotaan. Tämä totuus leviää ympäristöön ja pian kaikki uskovat siihen. Joukkoon mahtuu toki muutama kaunis yksilö, joka osaa kyseenalaistaa kyseisen faktan. Ongelma on kuitenkin se, että valtaväestö uskoo tähän faktaan, jolloin kyseenalaistaja solvataan viemäriin, koska hänen on pakko olla väärässä.

Uskon vahvasti näin: Ihmisellä, jolla on kaikki, mitä yhteiskunnan tarjoama muotti sisältää (perusolettamus), hän ei ole tyytyväinen. Syy tähän on juuri tämä tietoisuuden puuttuminen ja ympäristön kontrolloinnin puute. Alitajunnassa kyseinen ihminen tietää, että on väärässä ja, että tämä ei ole totta. Tämä alitajunnasta pursuava tunnetila on tuntematon, koska järki kieltää negatiivisen ajattelutavan ympäristöä kohtaan johtuen vuosien propagandasta, jota on syötetty koulusta asti. (Multa ei muuten koskaan kysytty, haluanko olla osa oravanpyörää..) Tämä alitajunnasta pursuava ahdistava negaatio ei pääse esiin ja ihminen ahdistuu. Häntä ahdistaa, mutta hän ei tiedä syytä siihen. Tämä ahdistus paikataan mm. lääkkeillä, materian ylettömällä hankinnalla, salarakkailla, kaikella. Joka kerta, kun reikää yritetään paikata, se tuntuu suurenevan ja pian yksilö huomaa yrittäneensä kaikkea, eikä mikään auta. Luulen, että monet avioerot johtuvat juuri tästä.. Joillakin tämä ahdistus johtaa ainoan sallitun tajusteen, eli alkoholin käyttöön, jotkut hamstraavat asuntonsa täyteen tavaraa ja suojelevat sitä haulikon kanssa, jotkut taas kyttäävät pihalla, tekeekö joku jotakin väärää jne. Todellisuudessa se vika on kuitenkin siellä omassa päässä ja ainoa keino kaivaa se ulos, on saada tajuntaa avarrettua joko kirjoittamalla, puhumalla, mietiskelemällä, taikka sitten avittamalla tajuntaa eri tajuudelle. Siihen on keinoja ja ne keinot ovat lempeitä. 

Tässä kohtaa oivaltamisen tunne on 1000x parempaa, kuin paraskaan seksi. Se mieletön tunne, kun ymmärrät, mistä jokin asia johtuu. Se, miten kaikki johtaa loogiseen lopputulokseen jne. Suosittelen.

Miksi kirjoitin, olen kokenut sen ahdistuksen itse ja kärsin siitä monta vuotta. En nähnyt järkeä jatkuvassa rääkissä työelämässä pomon pompoteltavana, en myöskään nähnyt järkeä materiassa, rahassa, missään muussakaan. En tiennyt, miksi siinä ei ollut järkeä, vaan nyt tiedän. Se ei ole sitä, mitä ihminen tarvitsee. Ja tämän oivaltamiseen riitti tapahtumat, jotka alkoivat jo silloin, kun synnyin. Kaikki johti kaikkeen ;) Lopulta olivat oikeat ihmiset oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

Elämä on loppujenlopuksi aika ihmeellistä ja jossain määrin jopa loogista, vaikkei ihmisen käsityskyky riitä käsittämään koskaan koko totuutta..

Elämme kovia muutoksen aikoja. Pian tapahtuu.

-Susi